Koko lapsuuteni ajan vanhemmillani on ollut jokin jenkkiauto perheautona. Cruisingit ja Pick Nickit tulivat kesäisin hyvin tutuiksi.
Ensimmäisen jonka muistan oli komea Pontiac Bonneville Sport Coupe -59. Muistan sen kuin eilisen päivän kun Pontiacin nahkapenkki poltti persustaani kuumana kesäpäivänä. Hyvä siellä silti oli istua. Ei kylläkään ollut turvaistuimia, mahtoiko olla turvavöitäkään… Istuimme siellä kahden veljeni kanssa mutta jotenkin se sopukin siellä säilyi vaikka välillä teimme pitkiäkin reissuja. ”Jos mun jalka ei koske sun jalkaan ja jos sää oot hiljaa etkä kato päin ni ok”. Sille ajalle tyypillistä :).
Siihen aikaan yleensä oli homman nimenä keittää termariin kahvia, tehdä kasa eväsleipiä ja suunnata sinne minne nenä näyttää. Aika usein (melkein aina…) lähdimme hetken mielijohteesta eikä määränpää ollut selvillä. Mentiin vaan kun oli kaunis kesäpäivä. Yövyttiin hotellissa, yö tai joskus toinenkin.
Matkalla ei siis kovinkaan usein pysähdytty huoltoasemoille kahvittelemaan, vaan veljeni kanssa istuimme Pontiacin takaluukussa sämpylät kädessä. Pöydän virkaa toimitti kylmälaukku. Muistan kylläkin vieläkin sen kun pysähdyimme jostain syystä huoltamolle ja äiti osti meillä pussit merkkareita!
Kotimaan matkustelu oli hauskaa ja jännittävää kun ei koskaan tiennyt määränpäätä. Silloin ei käyty ”Hop Lopeissa” mutta silti oli kivaa. Aina jos yövyimme hotellissa oli jännityksenä se, että oliko tyynyn päällä Marianne-karkki.
Joskus V8- lehti teki autostamme jutun lehteensä, ja sitä on hauska vieläkin lukea. Ja etenkin katsoa kuvia:
"Tilaa löytyy kuin lastenkamarista", jep! Jos linja-autossa on tunnelmaa, niin Pontiacin takapenkillä tunnelma on katossa!! :)
Vanhempieni arkistosta löytyy myös mielenkiintoinen kirja: " Color and Trim Pontiac´59". Hauskaa selattavaa ja hauskoja kuvia yms.
Ajat ovat ehkä muuttuneet, vai onko.... Tavallan on ja tavallaan ei. Tänäpäivänä retket tulee suunniteltua aika tarkkaan. Jaloittelutauot suoritetaan yleensä ABC:n pihalla. Lapsen mielestä retkelle lähteminen on kyllä aina hauskaa ja jännittävää vaikka määränpään tietääkin...
Ensi kesänä voisi tehdä reissun vailla "järkevää" määränpäätä. Sen kun vaan lähtee ja illan tullen miettii mihin menee yöksi. Ja voihan aina mummulta ja faarilta mennä lainaamaan kylmälaukkua jonne tehdä evästäkin mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen kommentistasi :)