JOULUKALENTERIN 8.LUUKKU: Joulukortit

Joka joulu läpi elämäni olen taiteillut joulukortit itse. Se on paitsi hauskaa, myös palkitsevaa.

Viime vuosina korttini ovat olleet aika tunnelmallisia, lähinnä enkeliteemaisia.  Olen halunnut laittaa kortteihin rauhallista tunnelmaa kaiken kiireen, stressin, hälyn ja hölyn pölyn keskellä.

Vuoteen 2011 saakka ainut ja oikea jouluväri oli punainen! Se näkyy vielä tässä kortissa: Viininpunainen pohja, suikale tekstipaperia ja läpikuultava enkelitarra. Yksinkertaisen kaunis, joka sisälsi vielä seuraavan runon:

”Himmenee aattoilta

tähtien hopeasilta

kimaltaa yllä maan.

Hiljenee ihmistalot

lämpöiset jouluvalot

syttyvät ikkunaan.

Kaikuvat kirkkojen kellot

lumiset tiet ja pellot

ääneti odottaa.

Jälleen ihminen siellä

lapsuuden juhlamielellä

jouluun vaeltaa.”

Vuonna 2012 hain kortteihin tunnelmaa enkeleistä. Halusin, että kortit, joita lähetän, ovat samalla pieniä joululahjoja. Liitin kortteihin mukaan jouluisen tarinan, ja pussillisen jouluteetä, jotta jokainen rauhoittuisi kaiken kiireen keskellä hetkeksi sen lukemaan rauhoittavan teekupposen ääreen.

Koristelin myös valkoisen kirjekuoren teemaan sopivalla kuvalla.

Jouluista ja omasta mielestä kivaa joulutarinaa on vaikea etsiä. Viimevuonna sellaista en löytänyt, mutta saattaa olla, että tämän vuoden kortteihin sellaisen löydän. (Sikäli mikäli kortit valmistuu ajoissa…)

Vuoden 2012 joulukortin tarina on seuraavanlainen:

Joulu oli ihanien väristysten aikaa. Äiti jynssäsi ja järjesti talon huippukuntoon niin, että juhla saattoi tulla. Karamelleja ei meidän kuuseen voitu ripustaa, sillä Tuula ja minä emme kyenneet hillitsemään itseämme. Mutta silloin mieli vasta kihisikin, kun me tytöt keksimme hankkia äidille joululahjan, oikean lahjan oikeasta kaupasta. Olimme saaneet kokoon muutaman lantin, täsmälleen sen verran kuin lahja maksoi. Oli mahtavaa mennä Knuutilan kauppaan ja suorittaa ostos. Lahja oli enkelikortti, kaupan kaunein. Hoidimme asian yhdessä, Tuula ja minä. Käärimme lahjan valkoiseen silkkipaperiin. Kortissa oli kaksi enkeliä, molemmilla vehnänkeltaiset hiukset ja tiaara koristeena otsalla. Enkelit kannattelivat mistelin oksista punottua vihreää köynnöstä. Niiden suloiset lapsenkasvot näyttivät levollisilta ja hymyilivät salaperäistä hymyään. Maailman kaunein enkelikortti oli kääritty silkkipaperiin äidille lahjaksi, eikä jouluaatto tahtonut kulua millään. En pystynyt odottamaan iltaa ja joulupukkia. Oli pakko aukaista käärö ja katsoa taas korttia.

Terttu Niekka

Kauaksi kotoa, toim. Salokannel ja Valkonen, 2012

Viimevuoden joulukortti oli sävyltään hieman tummempi, mutta kaunista lapsienkelikuvaa koristavat hopeiset tähtitarrat.

Korttiin kirjoitin, ehkä yhden kauneimmista löytämistäni jouluvärssyistä:

Oli lempeä yö juuri joulun alla, 
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla, 
se pyrysi kaduilla, taivahalla. 
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan. 
Se hidasti askeleet kiiruhtajain. 
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.

Joulukorttien historiaa:

Joulukortit ovat alun perin Englannista: ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin vuonna 1843. Joulukortit saivat nopeasti suosiota ja levisivät ympäri Eurooppaa. Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Nykyisin suomalaiset lähettävät noin 50 miljoonaa joulukorttia.

Joulukorttien edeltäjinä toimivat mm. englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden kotiväelle kirjoittamat jouluaineet. Niitä kirjoitettiin erikseen leikatuille papereille. Toiset saattoivat tehdä myös piirrettyjä kortteja. Ennen joulukorttien käyttöönottoa oli myös tapana lähettää ystäville ja sukulaisille kirjekuoressa käyntikortteja, joihin oli kirjoitettu joulutervehdyksen ohella runo.

1800-luvun lopulla maailman postikorttikeskuksena toimi Saksa. Monet teollisen yhteiskunnan uudistukset edesauttoivat postikorttien yleistymistä - postinkulku teknistyi ja nopeutui, postimerkkien käyttöönotto helpotti postin lähettämistä ja painotekniikan kehittyminen mahdollisti korttien sarjatuotannon ja samalla muutti niiden hintatason kuluttajaystävällisemmäksi.

Joulukortti valloitti Suomen

Varhaisin Suomeen kirjekuoressa saapunut joulu- ja uudenvuoden tervehdyskortti lienee 1850-luvulta, kun säätyläisperheet lähettivät ensimmäisinä joulutervehdyksiä läheisilleen. Kirjoitustaidon myötä tapa levisi nopeasti kaikkiin kansankerroksiin. Varhaisimmat Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, lähetetyt joulukortit oli suljettu kirjekuoriin, sillä niiden lähettäminen avoimena ei ollut luvallista.

Postikortti virallisena lähetyslajina otettiin Suomessa käyttöön syksyllä 1871 ja silloinkin oli aluksi kyse virallisista määrämuotoisista ns. ehiöpostikorteista. Postikortit saivat 1871 oman kirjeitä edullisemman taksan, mikä edesauttoi niiden yleistymistä. Valtaosa ensimmäisistä Suomessa käytetyistä joulukorteista oli painettu Saksassa tai Ruotsissa. Ylellisen kauniita olivat Amerikan serkkujen lähettämät kortit. Kultakoristeisina ja -kukkaisina ne olivat sota- ja pula-aikoina koko kylän ihmeteltävinä.

1800-luvun lopulla tuli mahdolliseksi lähettää postitse myös kuvallisia postikortteja. Useissa kokoelmissa, mm. Kansallismuseon joulukorttikokoelmassa, on kortteja, joiden pohjalta voidaan päätellä lähettämisen olleen yleistä jo 1880-luvulla. Uusi mahdollisuus näkyi tuntuvana korttien lähettämisen lisääntymisenä 1900-luvun alussa.

Ensimmäinen Postin laatima tilasto, jossa postikortti esiintyy omana tuotteenaan, on vuodelta 1882. Sen mukaan Suomessa lähetettiin tuolloin noin 200.000 postikorttia, joista joka toisen arvioidaan olleen joulukortti. Vuonna 1900 Suomessa lähetettiin noin 800.000 joulukorttia, mutta jo viisi vuotta myöhemmin lähes nelinkertainen määrä, 2,7 miljoonaa kappaletta.

Joulukorttien kuva-aiheet

Joulukorttien kuva-aiheiden kirjo on ollut ja on yhä moninainen. 1900-luvun alun kuuluisia joulukorttitaiteilijoitamme olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu. Perinteisesti suosittuja aiheita ovat olleet talvi, lumiset maisemat ja lumiukot. Linnut, kukkaset ja onnea tuottavat symbolit, kuten nelilehtinen apila ja hevosen kenkä, ovat myös olleet yleisiä kuva-aiheita. Kuva-aiheita vertailtaessa joulupukki ja tontut menevät kuitenkin muiden edelle. Niiden osalta ruotsalaisen taitelija Jenny Nyströmin merkitys on ollut suuri. Häntä pidetään pohjoismaisen joulutontun luojana.

Uudella vuosituhannella sähköisten viestintävälineiden nopea käyttöönotto vaikuttaa myös korttien lähettämiseen. Kuvien lähettämisestä internetin välityksellä on 1990-luvulla tullut osa suomalaista jouluperinnettä samoin kuin mattimyöhäisten tekstiviestit. Uudet tervehdystavat ovat ainakin toistaiseksi lisänneet kokonaistervehdysten määrää eivätkä ne ole vaikuttaneet perinteisen painetun joulukortin asemaan. Suomessa lähetettiin vuonna 1960 runsaat 10 miljoonaa joulukorttia ja kymmenen vuotta myöhemmin yli 20 miljoonaa. 1990 oltiin jo 40 miljoonassa ja 50 miljoonan lähetetyn joulukortin raja ylitettiin ensimmäisen kerran 1995. Siitä lähtien 50 miljoonan raja on ylitetty vuosittain.

Surullista joulua

ja muita melankolisia toivotuksia

Selailin taas mielenkiintoista ”Ihme ja kumma”- kirjaani ja siellä oli kuvia jos jonkinlaisista joulukorteista, 1900-luvun alussa kiertäneistä.

Osa korteista on kulkenut suomessa, mutta pääasiassa ulkomailla. Kirja kertoo seuraavaa:

Vanhoissa postikorteissa on paljon huumoria, mutta ennen kaikkea niissä on outoa melankoliaa. Ilmeet pysyvät peruslukemilla, pysähtyneet asennot huokuvat ajattomuuden poetiikkaa.

Postikorttien aikalaisista Sigmund Freudia, kuten sittemmin surrealisteja, kiehtoi kotoisissa ilmiöissä piilevä ”epäkotoisuus”: outouden tuntemukset, jotka liittyivät arkipäivän vinoumiin.

Näitä levottomia tuntemuksia havaitsee kaikkein viattomimmissakin juhlapäivä- tai onnittelukorteissa.

Nauru on vielä harvassa, sillä sitä oli astetta hankalampi tallentaa valokuvaan kuin pokerinaamaa.

Juhlapyhätkin olivat pyhempiä kuin nykyään. Ehkä lapset myös kummastelivat kuvaustilannetta, kameraa ja studiota lavasteineen - ja viisaat valokuvaajat antoivat tunteen valua kuviin.

Juhlapäivät hehkuivat nostalgista kaihomieltä.

1900- luvun alun joulu tarjoaa lahjojen ohella kylmyyttä, köyhyyttä ja vaanivaa alakuloa. Joulupukit ovat pelottavia kummajaisia, eivät mitään hyvin syötettyjä, hohottavia punaposkia. Surusilmäiset lapset roikottavat nukkeja, joilla tuntuu olevan pahanilkisiä aikomuksia.

Ihme kyllä, surumieli tuntuu miltei kauniimmalta kuin ratkiriemu.

Kylmät väreet menevät pitkin selkäpiitä, mutta tosissaan, on niissä jotain hyvin hyvin kaunistakin!!


Joko sinun korttisi ovat valmiit?

Jos lähetät ne postin punaisessa kirjekuoressa edullisemmilla postimerkeillä, muistathan lähettää ne viimeistään 12. päivä, eli perjantaina!

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU: Lumiukkokuusenpallo

Tämä projekti on aikuiselle ja lapselle!

Teimme viime vuonna tällaisia lahjaksi sukulaisille. Kuinka kiva onkaan tehdä esim. isovanhemmille lahjaksi koristeltu kuusenpallo, jossa on lapsen käden kuva.

Tarvitset kuusenpallon ja valkoista maalia. Sellaista maalia siis ettei lapsesi käsi vedä rakkuloille! :D

Maalaa lapsesi kämmen ja sormet valkoisella maalilla ja iske hänen käteensä kuusenpallo. Näin syntyvät lumiukot!

Mustalla maalilla tai tussilla voi piirtää lumiukoille ”hiili” silmät, suun ja napit, kenties kaulahuivinkin! Oranssilla maalilla syntyy ukolle vielä porkkananenä!

Jos palloihin haluaa lisätä vielä jotain, niin vaikka ”lumihankeen” hieman hilettä ja taivaalle tuikkimaan tähtiä.

Vanhasta muistista taittelin palloille valkoisesta paperista rasian johon laitoin mustaa silkkipaperia. Koko hauskuuden kääräisin sellofaaniin ja lisäsin pinkin rusetin!