HAE SE TAKAISIN
Kun
aamusi on näköalaton
ja jo nyt tiedät päiväsi vain laimeaksi kopioksi eilisestä,
näppäimistösi ei tue visiotasi
ja väripaletistasi puuttuu se tietty, Winsor violet,
vähättelet, sadattelet etkä mielestäsi osaa,
– takerrut pikkuseikkoihin.
Mikään ei tempaa sinua mukaansa.
Nojaudut käsiisi odottelemaan
sitä jotakin – suurta tunnetta.
ja jo nyt tiedät päiväsi vain laimeaksi kopioksi eilisestä,
näppäimistösi ei tue visiotasi
ja väripaletistasi puuttuu se tietty, Winsor violet,
vähättelet, sadattelet etkä mielestäsi osaa,
– takerrut pikkuseikkoihin.
Mikään ei tempaa sinua mukaansa.
Nojaudut käsiisi odottelemaan
sitä jotakin – suurta tunnetta.
Kunpa
muistaisit ne hetket
kauan sitten,
kun tartuit toimeen
niin uteliaana ja tohkeissasi
päiväkodin paksuin liiduin
kaksin käsin ja laajoin liikkein
kokonaisvaltaisesti,
tässä ja nyt
– sinä edellä ja visio perässäsi.
Osasit ja uskalsit iloita itsestäsi,
valaista hymylläsi tietä sille suurelle tunteelle.
Olit onnellinen.
kauan sitten,
kun tartuit toimeen
niin uteliaana ja tohkeissasi
päiväkodin paksuin liiduin
kaksin käsin ja laajoin liikkein
kokonaisvaltaisesti,
tässä ja nyt
– sinä edellä ja visio perässäsi.
Osasit ja uskalsit iloita itsestäsi,
valaista hymylläsi tietä sille suurelle tunteelle.
Olit onnellinen.
Et
edelleenkään tarvitse siihen paljon:
paperia ja paksut liidut.
paperia ja paksut liidut.
Se
suuri tunne – hae se takaisin.
(Osuva teksti joka on
löytö blogimaailmasta)
Piiiiitkän tauon jälkeen innostuin taas maalaamaan tauluja,
spray-maalilla!
Maalipurkit ovat odottaneet minua jo kauan kellarissa ja
tuossa keväällä taisin kokeilla yhdestä purkista, että saanko siitä maalia
sumutettua, mutta muuten kynnys aloittaa on ollut kova-syystä jota en oikein
itsekään tiedä ja syistä jotka tiedän.
Ostin muutaman canvas-pohjan jo ajat sitten ja nyt vasta
uskalsin sumuttaa ekan työn. Tuttu spray-pullon kilinä ja maalin haju sai
sydämen pamppailemaan. Olin kuin toisessa maailmassa ja työskentely oli
mahtavaa ja luontevaa pitkän tauon jälkeen. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja
aihe oli rakas vanha tuttu: peura ihmettelemässä täysikuuta…
Viime vuonna pidin näyttelyn paikallisessa kirjastossa.
Heräsi pieni kipinä- pitäisikö tänäkin vuonna?
Noh, se jää
nähtäväksi ja on aika ”kaukainen haave” tällä hetkellä, mutta olisihan minulla
jo yksi työ sinne, jonka melko varmaan kelpuuttaisin mukaan :) Laitan tähän muutamasta taulusta kuvan viimevuoden näyttelystä jos vaikka....