Heipä hei!
Mitäpä kuuluu sinulle?
Täällä vietetään vauhdikasta vauva-arkea. Miten onkaan noin
ihana tuo pieni söpöläinen joka nyrkkiään massuttaa ja aina iloisella hymyllä
vastaa äidille kun kysyn ”Moi, miten pyyhkii, onks tukka hyvin, näkyyks kello!”
Juuri tällä hetkellä hän tuhisee vieressäni koiran unta, toinen silmä raollaan.
Hän tarkkailee äidin jokaista liikettä myös nukkuessaan. Nyt se äiti otti palan
suklaata, anna mullekin. Pitää olla hiljaa eikä rapistella suklaalevyn
käärettä. Tasainen näppäimistön ääni on turvallisempi eikä herätä kiinnostusta,
voi alkaa hyvillä mielin unten maille kunnes taas kiusallinen pikkunälkä
yllättää….
Tätä kuuluu tänne. Vauva on valloittanut sydämeni.
Vauva-arjen lisäksi touhua riittää muillakin osin. Alamme
kaiketi rakentamaan taloa. Ainakin tontti on jo hankittu, vaikuttaa
suunnitelmalta. Pohjakin on selvillä, siitä tulisi kyllä maailman paras! Minä
selailen tietysti lehtiä ja ahmin myös muualta ideoita uutta kotia varten. Mikä
olisi kodissa se ”punainen lanka”. Minkälaista tyyliä. Millaiset toiminnot.
Yritän kuvitella itseni joka huoneeseen ja miettiä, mitä tähän pitäisi tehdä.
Kuinka paljon keittiössä kaappitila olisi tarpeeksi. Mistä pystymme
rahallisesti pihistämään niin ettei koko loppuelämä kärsi. Mitä koko homma
tulisi maksamaan, onko tässä mitään järkeä! Tuleeko siitä hyvä, voimmeko
luottaa ammattilaisiin. Entäs tuo eteinen, siirrettäisiinkö seinää 30 cm
toiseen suuntaan. Miten saan sisustuksesta ajattoman, niin ettei joka tapetti
ala kyllästyttämään puolen vuoden päästä. Haluaisin vanhan ulkosaunan, miten
sitä tunnelmaa saisi siirrettyä uuteen saunaan.
Tällaisia ajatuksia uuden kodin rakentamisesta. Mitäs sitten
muuta? Haaveissa olisi osallistua kansainväliseen ravintolapäivään. Tähän
toukokuuhun en kerkiä, mutta ehkä seuraavaan. Toteutuuko tämä haaveeni vauvalomani
aikana. Ainakin ajatuksia ollaan heitelty ilmoille… Askartelujakaan en ole
unohtanut. Kauan aloittamani puuhelmikorutkin sain valmiiksi. Mietin, pitäisikö
ihan myyntiin asti tehdä, noh, se ei ihan ole tämän päivän asia. Myös muita
koruideoita persoonallisista koruista säteilee pääkopastani ja tottahan ainakin
osaa niistä on pakko kokeilla konkreettisestikin, toimiiko vai ei. Muitakin
uusia ideoita putkahtaa aina aika ajoin, milloin mistäkin asiasta.
Käsillä tekijä
ja sisustuksesta sekä muusta visuaalisesta maailmasta hengittävä ihminen ei koskaan näemmä pysty
lepäämään laakereilla. Aina käy kuhina, ainakin pääkopassa.
Pienen ihmisen maailmaan tulo rajoittaa melkoisen paljon
sitä niin kutsuttua vapaata aikaa. Mutta ihanaa niin, sillä olen
maailman onnekkain ihminen, olen saanut kaksi ihanaa lasta! Asioita laitetaan
aina aika ajoin tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä ykköspaikkaa vahvasti
pitävät nuo meidän kinderit! Se asia ei tietysti koskaan muutu että lapset ovat
aina ykkössijalla, mutta myönnän olevani todella itsekäs ihminen. Joku äiti
päivystäisi pihalla lapsensa seurana koko ajan, minä käyn vain silloin tällöin
vilkaisemassa.
Blogin ”tieto-osio” kaipaa myös kipeästi päivitystä.
Se mitä muuta kaipaan, on, että tekstit pitäisi olla
helposti löydettävissä täältä blogista. Sivuun pitäisi saada siis lista
sanoista jotka veisivät helposti tekstin luo tai tuonne ylös palkit eri
kategorioille, sisustus, kokkailu yms. Olen myös harkinnut liittymistä
instagramiin, se olisi nopea tapa jakaa palasia hilpeästä elämästä, kauniista
ja maittavista ruoista, sykähdyttävistä sisustuksista, ties muusta hauskasta.
Kaikki tämä muutos vaatisi kuitenkin aikaa, sillä pitäisi
ottaa selvää miten pystyisin tämän toteuttamaan. Olen aika poropeukalo tämän
blogini kanssa ja kesti tovin ennen kuin sain laitettua esim. tuon
facebook-palkin tuohon reunaan.
Joku joskus myös kyseli miten pystyy liittymään helposti
blogini seuraajaksi, I don´t know…
Ehkä joskus tulee sillekin aika ja otan tämän asiakseni. Nyt
on aika tosiaan hieman kortilla :D.
Bloggaan tänne silti aina kun siltä tuntuu.
Btw, vanha tietokonekin vaihtui uuteen tuossa joulun tienoilla joten kesti
hieman tätäkin opetella, ihan erilainen kun rakas vanha :)
Jossain kohtaa mietein myös blogin lopettamista. Sen
ajatuksen harkinta-aika kesti tasan kolme sekuntia. Ehei, ei tule kuuloonkaan. Tämä
on minulle rakas harrastus ja harrastukselle annetaan tasan se aika joka
kussakin elämäntilanteessa on mahdollista, niinhän se menee ja pitää vain
hyväksyä.
Näiden muutamien pikkukiireiden lisäksi aloin myös käymään
huushollimme tavaroita läpi. Hurahdin siis pikkiriikkisen Marittamiseen, jos
ymmärrätte. Kaikki sellainen tavara jolla meillä ei ole käyttöä tai muuten
tuota iloa, joutaa seuraavalle omistajalle.
Alankin tästä pakkaamaan juomalaseja
jotka juuri tänään löysivät uudet omistajat. Myyn pois sekalaisen seurakunnan
jotka itselle eivät ole ne ”oikeat” ja ostan tilalle ne joita tarvitsemme. Näin
se homma etenee…
Niin mitkä ruuhkavuodet?
