sunnuntai 10. elokuuta 2014

Jännittynyt ja humalainen kuu ennen h-hetkeä, superkuuta!






Tänä iltana, sunnuntaina 10. päivä elokuuta noin klo 22.30 pitäisi taivaalla näkyä superkuu, joka tarkoittaa sitä, että kuu näyttää maasta katsottuna isommalta ja kirkkaammalta kuin normaalisti.
Tänään olen siihen aikaan jo unten mailla joten päätin eilen käydä ulkona kysymässä kuulta, että mitä kuulle kuuluu!

Kuu hymyili minulle flirttailevasti. Olettehan huomanneet, että kuulla on selvästi kasvot: silmät, nenä ja suu! Kysyin kuulta, mitä kuuluu, mutta kuu ei vastannut. Sen sijaan, että kuu olisi puhunut, hän näytti minulle elekielellään, että mitäkö kuuluu! Lauantai-ilta, hetki ennen h-hetkeä, oli tehnyt kuulle tehtävänsä. Se oli ottanut maasta ja sen asukkaista mallia ja oli juovuttanut itsensä melko railakkaaseen kuosiin! Ensin se oli rauhallinen, mutta hetken päästä alkoi aivan mahdoton, mutta mahtava revittely ja jamittelu avaruusmusiikin tahtiin! Se väänsi ja käänsi itseään mitä oudoimpiin ja härskimpiin asentoihin ja yllätti minut totaalisesti!

Kun sain hämmästykseltä henkeä, tajusin onneksi tallentaa kuun tanssihetket kameraani ja täällä ne säilyvät muistoissani aina ja ikuisesti: jännittynyt kuu ennen H-hetkeä, superkuuta, jolloin pitää olla skarppina ja hehkua taivaalla isona, vahvana, näyttävänä!

Kun kuu hieman rauhoittui ja palasi takaisin omiin uomiinsa, toivotin hänelle hyvää yötä ja lähetin lentosuukon!
Hieman aikaa katselin kokemuksen jälkeen vielä televisiota kunnes painuin itsekin pehkuihin. Makuuhuoneemme ikkuna oli auki ja heilutin vielä kuulle johon hän vastasi röyhtäisyllä!



































































































































OLEN SANATON!








Kaikille ekaluokkalaisille!





Mikä ja kuka on seitsemän vuoden ikäinen lapsi? Hän on varreltansa vielä vähäinen, hento ja suurisilmäinen. Hän saattaa olla hiukan pöllämystyneen näköinen kuin munasta kuoriutunut linnunpoika. Joku on ikäisekseen hyvin reipas ja ponteva, toinen arka ja pelokas. Yksi osaa lukea ja laskea, toinen on vielä täysin leikkien maailmassa eikä jaksa kiinnostua pitkäksi aikaa mistään, mitä pitäisi opetella. Joku rakastaa näpertelyä ja askartelua, toinen inhoaa sitä. Liima tahraa kädet ja vaatteet, eivätkä sakset tahdo millään totella käyttäjäänsä.
     Ekaluokkalainen on viaton ja lapsellinen, ja niin on hyvä. Hymyillessä näkyy "kouluportti", yläleuasta puuttuvien hampaiden muodostama aukko. Hellyttävä pakkaus kaiken kaikkiaan.








Ekaluokkalaisen rukous 

Olen iso ja olen pikkuisen pieni,
on uusi ja outo koulutieni.
Muistan jo kadut ja liikennevalot,
matkalla puiston ja korkeat talot.
Tänään ei reppuni paljon paina,
muistanko läksyni tehdä aina?

Olen iso ja pikkuisen pieni, on uusi ja outo koulutieni.
Löytyispä kaveri koulun pihasta, joka minua nykisi hihasta,
kysyisi peliin ja leikkiin mukaan.
Onkohan pihalla vielä kukaan?

Olen iso ja pikkuisen pieni,
on uusi ja outo koulutieni.
Yritän oppia kellonajat,
oikean oven ja pihan rajat.
Osaan jo paljon, silti jännittää vähän.
Lähetä enkeli päivääni tähän.










Huomenna moni ekaluokkalainen aloittaa koulun. Joko reppu on pakattu? Joko jännittää?
Toivon kaikille kounsa aloittavalle, pienellä, mutta samalla niin suurelle, tytölle sekä pojalle Onnea ja menestystä koulutielle edellä mainittujen sanojen myötä!

Tämä on omistettu rakkaalle kummitytölleni Jennylle, joka huomenna astelee kohti koulua ja ensimmäistä vuotta!



Terveisin,

Pyhä Sylvi





torstai 7. elokuuta 2014

Viikon hymypatsas





Pitkästä aikaa toverit: Viikon hymypatsas. Viikon hymypatsas on hyvä julkaista mielestäni torstaina, sillä onhan toinen jalka jo viikonlopun puolella ja suupielet nousseet ylöspäin keskiviikon suoran viivan sijaan...

Olen Viikon hymypatsaassa ennenkin todennut ettei ole helppo löytää hauskaa vitsiä. Totesin sen tänäänkin, mutta antaa mennä. 
Voinhan kuitenkin katsoa vaikka you tubesta uudelleen dubattuja muumeja, joiden näkeminen aiheutti tässä taannoin kahvin joutumisen väärään kurkkuun. Se on kuulkaas kamala seurata kun Niiskuneiti kipittää ylös mäkeä, Nipsu perässään ja hokee: "auttakaa, Nipsu yrittää näyttää minulle munansa".


Mutta nyt itse aiheeseen, viikon Hymypatsas, olkaa hyvät:


Mies tuli lääkärin vastaanotolle kun toinen kiveksistä oli mennyt mustaksi.
Lääkäri tutki potilasta ja sanoi, että kuolioonhan se on menossa.
Se on pakko poistaa. Ja niin tehtiin.

Sama potilas joutui turvautumaan uudelleen lääkäriin kahden viikon kuluttua kun nyt puolestaan toinen kives oli ihan sini-musta.
Lääkäri totesi heti, että se on kirurgisesti poistettava, kuolioonhan se on menossa. Ja niin tehtiin.
Potilas ajatteli että hyvä jos tällä selvitään, mutta perheen perustaminen jälkikasvun toivossa oli mennyt. Onneksi jäi vielä tuo miehisyyden lippulaiva.

Mutta niin vain kävi, että lippulaivakin veti siniseksi ja taas kävi matka lääkärin luokse. Lääkäri totesi heti, että se on heti leikkaamalla poistettava. Ja niin tehtiin. Nyt oli koko miehisyys menetetty.
Tästä potilas meinasi masentua ja lääkäri ymmärsi mistä kenkä puristi. Hän asensi paksun ja melko pitkän pätkän kirkasta vesijohtoputkea siihen amputoituun kohtaan ja farkut jalassa ulkoapäin asiaa tarkasteltaessa tilanne näytti tosi hyvältä.
Mutta parin viikon kuluttua tämä tekopenis oli muuttunut taas mustaksi.
Eikun lääkäriin. Lääkäri katsoi tummanpuhuvaa tekopenistä ja totesi

"Toisaalta tätä minä vähän epäilinkin. Ne on nuo farkut jotka värjää."











Luonikasta loppuviikkoa, terveisin

Pyhä Sylvi











tiistai 5. elokuuta 2014

Hauskoja paperitavaralöytöjä vanhempien aarre-aitasta






Sunnuntai visiitillä vanhempieni luona ”kölppäsin” vähän paikkoja. Heidän huushollinsa on varsinainen aarre-aitta josta itsessään voisi jopa perustaa jo blogin.
Tällä kertaa tutkein vanhaa laatikkoa, jossa oli kaikkea Euran Paperin vanhaa paperitavaraa.
Laatikosta löytyi mm. kasa vanhoja joulupusseja, mutta vielä on liian kova helle niiden esittelemiseen, ehkä myöhemmin. Nyt esittelen muita löytöjä, jotka eivät ole ihan tältä vuosikymmeneltä!







Kakun alle koristeeksi

Varsinainen löytö oli ihanat pitsikuvioidut kelmukakkupaperit! Hah, kuinka kätevää! Materiaali siis on aivan eri kuin tänä päivänä käytetty, eikä niitä takuulla heitetty pois ensimmäisen käyttökerran jälkeen…



























































































Lautasliinat


Hauskana löytönä tein toisenkin kattaukseen liittyvän asian tiimoilta, nimittäin lautasliinojen! Oli paljon joulu-aiheisia, mutta myöskin tähän vuoden aikaan sopivia hempeitä herkillä kukilla koristeltuja liinoja…


















































































Namia!


Fazerin salmiakkilakritsipaperissa oli tuttu tumma-ihoisen naisen kasvot! Hih, aika hauska. Tätä ei onneksi ole tuhottu koko rullaa pesän sytykkeeksi, vaan vielä on jäljellä monta metriä! Tuostahan voisi keksiä jotain hauskaa askarteluhommelia. Tämä takavarikoidaan!






































Kaffepusseja


Laatikosta löytyi myös kasa pieniä ihania Kesti-kahvipusseja, joissa mainostetaan: ”Parempaa palvelua, viisi vuosikymmentä vähittäiskauppiaitten yhteistötyötä”. Pusseissa on hienot kuvat ja näihin olisi hauska sujauttaa vaikka kahvipapuja kyläviemisiksi :)