Juhannussaunassa

Moikka moi!

Täällä tuoksuu puhdas sauna!
Pesin eilen perin pohjaisesti saunan puti puhtaaksi mäntysuovalla ja aaaaahhhh mikä tuoksu!!
Sauna on minulle tärkeä paikka, paitsi poistamaan viikoittaisen paskakerroksen iholtani, myös tärkeä paikka rentoutumiseen ja omien ajatusten ja ideoiden kasaamiseen pääkopassa. Parhaat ideat milloin mihinkin liittyen tulevat esiin saunan lauteilla. Lasipullosta Lapinkultaa hörppiessäni sekä mieli, että kroppa rentoutuu.

Kun olin vielä pikkulintu, meillä saunottiin ulkosaunassa aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Itse ”tehtiin vesi”, ei ollut suihkua. Iho pestiin palasaippualla ja pesään puita lisättäessä piti olla varovainen ettei kädet kärvenny. Saunan jälkeen lauantaisin oli aika usein huttua, eli mansikkarahkaa. Naapurissa syötiin jäätelösoodaa: limsaa ja jäätelöä. Saunan jälkeen arvuuteltiin, että minkä kinkun napakympin herra x valitsee.
Kun tulin murkkuikään, odotin, että josko pääsisi jo saunaan, että voi lähteä tukka pestynä Lallintalolle kuulustelemaan kaunista soitantaa!

Sauna on minulle siis tärkeä paikka, niin kuin varmasti monelle muullekin!
Näin juhannuksena saunan merkitys korostuu: juhannus ilman saunaa on kuin…. nooh…. ööö…… joulu ilman joulukuusta! Juu, kyllä!
Omaan saunomiseen ainakin näin juhannuksena kuuluu vihta. Löysin torilta hyvin tehdyn vihdan ja tänään sillä vihdotaan nahka puhtaaksi ja veri kiertäväksi. Saunomiseeni kuuluu yleensä myös löylytuoksut: koivu, terva, metsä ym. Nyt kun minulla on aitoa koivua saunassa, niin tervasaunatontustani lähtee tarpeeksi aromia, jotenka muita ei tarvita.
Hunajalla voitelen hipiääni ja hiukset saavat öljyhoidon. Lauteilla istuskellessani miedoissa löylyissä juttelen meidän saunatontun kanssa, joka muutti meille viime kesänä lapin reissultamme.
Paras saunajuoma on Lapin kulta, mutta tapanani on myös testailla eri juomia. Tänään aion maistaa minulle tuiki tuntematonta olutta, Prykmestarin Suvi-olutta, joka on maustettu aidoilla koivun lehdillä! Melko jännittävää….

Saunan historiaa

Vanhimmat saunat olivat rakennelmia, joissa oli yksi kuumaksi lämmitettävä tila. Tila lämmitettiin tulisijalla, kiukaalla, jossa liekit lämmittivät tulipesän päälle rakennetun kiviladelman. Nykyisin kyseistä kiuastyyppiä kutsutaan rauniokiukaaksi. Savu nousi kiviladelman läpi suoraan saunatilaan, eli kysymyksessä oli savusauna. Myöhemmin kiviladelma kehittyi muuratuksi kiukaaksi, ilman kiertoa ja savun poistoa varten seinään lisättiin suljettava aukko, räppänä, sekä kattoon puusta tehty hormimainen lakeinen. Saunassa istuttiin korotetuilla lauteilla ja kylvettiin heittämällä vettä kiukaan kiville, jolloin syntyi löylyä eli kuumaa vesihöyryä. Löylyttelyn ja vilvoittelun jälkeen peseydyttiin samassa saunatilassa.
Merkittävä muutos saunan kehityksessä oli uloslämpiävän kiukaan kehittäminen eli savuhormin liittäminen kiukaaseen. Uloslämpiävät kiukaat yleistyivät Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kiukaat olivat pitkään kyläseppien tai saunanrakentajien tekemiä, mutta 1900-luvun puolivälistä lähtien tehdasvalmisteiset kiukaat yleistyivät, erityisesti markkinoille tuolloin tulleiden sähkölämmitteisten kiukaitten myötä. Vuosituhannen vaihteessa sähkölämmitteiset saunat yleistyivät Suomessa, ja nykyisin lähes jokaiseen uuteen asuntoon rakennetaan puu- tai sähkölämmitteinen sauna. Yleensä saunan löylyhuoneeseen liittyy erillinen pesuhuone, usein myös pukuhuone.
Perinteisesti saunatilaa on sen puhtauden ja vedenlämmitysmahdollisuuden vuoksi käytetty hyvin monipuolisesti eri tehtäviin, ei ainoastaan kylpemiseen. Entisaikaan saunassa hoidettiin sairaita ja synnytettiin lapsia. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja Länsi-Suomessa myös savustettu eli palvattu lihaa. Pitkään sauna oli myös uudistilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin kunnes varsinainen pirtti oli saatu rakennettua valmiiksi. Sauna on ollut myös perinteinen tekijä juhannukselle, jossa pahoja henkiä on karkoitettu ja peseydytty juhannussaunassa jo pitkän aikaa.

Kiuaskivien valinta

Kivi tekee löylyn

Kiuaskivien valinnassa kannattaa olla tarkkana ja asettaa sekä kestävyys- että terveydellisyysvaatimuksia. Hyvien kiuaskivien ominaisuuksia ovat mm. suuri lämpökapasiteetti ja saasteettomuus, kivet eivät myöskään saa pölytä eivätkä muodostaa haitallisia kaasuja.

Aikoinaan kiuaskivinä käytettiin yleisimmin graniittia ja rantakiviä. Graniitin kiviaineksesta osa kuitenkin murentuu jo 300 asteen lämpötilassa. Rantakivien lämmönvarauskyky taas on melko vähäinen ja johtaa heikosti lämpöä, näin saunan lämpötila nousee kyllä korkeaksi mutta kivet jäähtyvät suhteellisen nopeasti. Rantakivet ovat myös herkkiä murenemaan. Kiuaskivinä kannattaa käyttää tutkittuja ja tunnettuja kivilajeja.

Kivi tekee löylyn

Parhaita kiuaskiviä ovat tummat syväkivet. Tummat ja painavat syväkivet ovat lämpökapasiteetiltaan erinomaisia ja ne soveltuvat erityisesti kertalämmitteisiin kiukaisiin. Jatkuvalämmitteisiin kiukaisiin sopivat parhaiten hyvän lämmönjohtavuuden omaavat tiiviit kivet. Tummia syväkiviä ovat mm. Oliviinikivi, diabaasi, kromimalmi ja peridotiitti.

Kiuaskivilaadut:

- Oliviinidiabaasi: Perinteisin ja yleisin kiuaskivi. Hyvä lämmönvarauskyky ja kestävä. Murskattu luonnonkivi voi päästää ilmaan kivipölyä ja kaasuja. Sopii kaikille kiukaille. Isompiin kiukaisiin laitetaan isompia kiviä.

- Vuolukivi: Hyvä lämmönvaraus ja lämmönjohtokyky. Sopii erityisesti kertalämmitteisiin kiukaisiin. Kaikki sähkökiuasvalmistajat eivät suosittele vuolukiven käyttöä tai neuvovat käyttämään niitä vain pintakivinä. Säännöllisen muotoisia kiviä pitää varoa latomasta liian tiiviisti.

- Pyöristetty oliviinidiabaasi: Pehmeät löylyt. Vesi valuu helposti kaikille kiville eli höyrystymispintaa tulee paljon. Ei murene niin helposti kuin lohkottu kivi. Sopusuhtainen ulkonäkö. Sopii kaikille kiukaille. Käytetään myös tavallisten kivien päällä.

- Lämpökäsitelty oliviinidiabaasi: Lämpökäsitelty 1000 asteessa, minkä ansiosta kestää paremmin kuin tavallinen kivi. Käsittely on tehnyt kiveen myös pieniä mikrohuokosia, joihin vesi varastoituu ja kosteuttaa löylyä. Sopii kaikille kiukaille, myös vaativaan käyttöön kuten yleisiin saunoihin.

- Kerkes (keraaminen kivi): Erittäin kestävä, kotikiukaassa sen mainostetaan olevan "lähes ikuinen". Pinnassa olevat lovet keräävät vettä, minkä on tarkoitus lisätä löylyjen kosteutta. Hajuton, eikä tuota kivipölyä. Sopii kaikkiin kiukaisiin, käytetään erityisesti yleisissä saunoissa. Yleisin virhe kiuaskivien kanssa on se, että kiukaat pakataan liian tiiviiksi. Silloin ilma ei pääse kiertämään kunnolla ja kiuas voi jopa mennä rikki.

- Tiileri (keraaminen kivi): Huokoinen pinta imee osan vedestä ja kosteuttaa löylyä pitempään. Lämmönvarauskyky ei ole yhtä hyvä kuin luonnonkivillä. Kestää pitkään murenematta, eikä päästä kivipölyä tai kaasuja. Tarkoituksena tuoda erityisesti sähkösaunoihin lisää kosteutta. Kaikki sähkökiuasvalmistajat eivät kuitenkaan suosittele kiveä omille kiukailleen, koska vaarana on, että kivet ladotaan liian tiukkaan, mikä voi rikkoa vastuksen.

Kiuaskivien käyttöönotto

Kivistä irtoaa aina aluksi likaa joten ennen uusien kivien asentamista kivet kannattaa pestä huolellisesti. Kiinnitä huomiota kivien asetteluun, ota selvää oman kiukaasi kivien latomisohjeista. Yleinen ohje on välttää latomasta kiviä liian tiiviisti eikä ilma pääse kunnolla kiertämään. 

Kiukaan lämmitys

Kiuas pitää lämmittää niin että kivien pintalämpötila on hyvin kuuma, mitä kuumemmat kivet, sitä paremmin ja nopeammin vesi höyrystyy ja löyly tuntuu hyvältä. Kuumat kivet myös polttavat vedessä olevat palavat epäpuhtaudet ja löylyksi jää puhdas vesihöyry.

Kiukaan huolto

Kiukaan ja kivien kuntoa on tärkeää seurata säännöllisin väliajoin. Päällimmäiset kivet saattavat päällisin puolin näyttää hyväkuntoisilta mutta alempana olevat kivet ovat alttiina paljon suuremmalle rasitukselle ja lämmönvaihtelulle. Murenevat kivet tukkivat ilman virtaamisen kiukaan läpi ja kiukaan käyttöikä lyhenee.

Kivet olisi hyvä ainakin kerran vuodessa latoa uuteen järjestykseen ja vaihtaa ainakin rikkonaiset kivet. Samalla kiukaan voi puhdistaa irronneista muruista ja pölystä.

Normaali käytössä kiviä suositellaan vaihdettavaksi vuoden - kahden välein. Käytännössä vaihtoväli riippuu kiukaan käytön määrästä ja kivilaadusta, vähäisellä käytöllä riittää harvempi vaihtoväli kun taas yhteisösaunoissa vaihtoväli voi olla useamman kerran vuodessa.

Hyvä löylyvesi

Tiesitkö tämän saunavedestä?

Saunassa on yleensä pesuvesi ja löylyvesi erikseen. Kiinnitä huomiota löylyveden laatuun ja kiuaskivien kuumuuteen.

Järvivesi kelpaa sekä pesemiseen että löylynheittoon. Merivesi ei kelpaa pesemiseen eikä kiukaalle, koska veden suolapitoisuus ruostuttaa nopeasti peltivaippaisen kiukaan puhki. Myös iho saattaa kärsiä meriveden kovuudesta. Sadeveden talteenotossa tulee olla huolellinen, sillä kiukaalla käytettävän veden on oltava puhdasta. Löylyä heitettäessä vesi höyrystyy kiukaan kuumilla kivillä, ja jos vedessä on vieraita hajuja ja epäpuhtauksia, saunailman nautittavuus kärsii.

Hivuta vesi hehkuville kiuaskiville

Kiuaskivien laatu ja määrä luovat saunaan oikean lämpötilan ja tunnelman. Kivien lämpötilan tulee olla kyllin korkea – niiden tulee olla joko punahehkuisia tai lähes punahehkuisia, jotta saadaan makoisat, pehmeät löylyt. 

Hivuta vesi hehkuville kiville hiljalleen, jotta vesi höyrystyy sihisten. Tämä ärhäkän kuuloinen suhina puhaltaa ilmoille henkien henkäykset ja kivien välissä oleilleen kuuman ilman liikkeelle.

Kuuman kiukaan punahehkuiset kivet ja puhdas vesi antavat parhaat mahdollisuudet hyväntuoksuisen löylyn ympäröimän autuaan olon luomiseen.

Saunavihta/vasta

Länsisuomalaiset vihtovat, itäsuomalaiset vastovat. Raja kulkee suunnilleen Päijänteen halki Suomen pituussuunnassa.
Oikea vastan/vihdan tekoaika on yleensä juhannuksen tienoista heinäkuun alkupuolelle. Ennen sitä koivunlehdet ovat liian pehmeitä ja sen jälkeen lehdet irtoavat herkemmin.
Vastaksien/vitsaksien taittaminen ei ole jokamiehen oikeutta, vaan siihen täytyy aina olla maanomistajan lupa.
Tehdäänkö vasta/vihta hies- vai raudus¬koivusta, siinä on ainakin kaksi eri koulukuntaa. Rauduskoivua pidetään kes¬tävämpänä ja se tulee lehteen yleensä ennen hieskoivua. Hieskoivun oksat ovat notkeampia ja sopivat hyvin ainakin sidosvitsoiksi. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että hieskoivusta lähtee voimakkaampi koivun tuoksu.
Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta sidotaan taivutetulla koivun oksalla. Itä-Suomessa taas vasta pyöräytetään koivunvarvusta kierretyllä pannalla eli lenkillä.

Vihdantekoa mestarin ottein

- Sidontavitsaksen kuori raapataan ennen vitsaksen kiertämistä molemmin puolin vetämällä vitsasta polven päällä puukon terän alla.
- Vitsasta aletaan kiertää latvapäästä, tyvipää on tiukasti jalan alla. Kierteitystä ei päästetä välillä pois käsien välistä. Kierteitys jatkuu vitsaksen tyvipäätä kohti, mutta loppuun jätetään 7-8 cm kiertämätöntä osuutta. Kiertämisen jälkeen vitsas kuoritaan kokonaan ja sen tyvipää teroitetaan.
- Kun side on valmis, ryhdytään latomaan vihtaa. Oksia lisätään vihtaan vain päältäpäin, viuhkamaiseen muotoon ja lehtien nurjapuoli ylöspäin. Kun noin puolet vihdasta on ladottu, lados käännetään ja toinen puoli ladotaan kuten ensimmäinen eli päältäpäin, lehtien nurjapuoli ylöspäin. Oksia asetellessa tarkkaillaan, ettei ladontaan jää ylipitkiä piiskaavia latvuksia. Kädensijan kohdasta revitään lehdet ja oksat pois. Lados on viuhkamainen ja hieman litteä.
- Nyt kun vihdalla on tarpeeksi kokoa, otetaan valmis side ja ryhdytään sitomaan vihtaa. Siteen teroitettu pää pujotetaan kädensijaosuuden lävitse, lehväksien läheltä. Siteen latvusta jätetään näkyviin noin 15-20 cm, joka taivutetaan varpujen suuntaisesti kämmenen alle.
- Nyt - ennen sitomista - laitetaan siteeseen uudelleen kierteitä. Kun niitä on siteessä tarpeeksi, kiepautetaan side kaksi kertaa kädensijan ympäri ja pujotetaan solmuun molempien kierroksien alta ja kiristetään voimakkaasti.
- Kun ensimmäinen sidos on valmis, huolehditaan edelleen, että siteessä on kierteitä, ja pujotetaan jälleen siteen pää kädensijan lävitse, nyt noin 10-12 cm:n päähän ensimmäisestä sidoksesta. Pyöräytetään side kerran kädensijan ympäri.
- Pujotetaan uusi sidos solmuun, kiristetään voimakkaasti. Pujotetaan siteen pää
toisen kerran solmuun ja kiristetään voimakkaasti.
- Kun molemmat sidokset ovat valmiina ja kiristettyinä, siteen loppupää taitetaan kämmenen alle siksi aikaa kun tasataan oksien päät (jottei side mene vahingossa poikki).
- Kun oksien päät on tasattu, laitetaan jäljellä olevaan siteeseen kierteitä, työnnetään siteen teroitettu pää samaan kohtaan mistä se tulee ulos, pujotetaan oksien sekaan sidoksen alle ja jätetään lenkille noin 6-8 cm oksien päiden ulkopuolelle. Pyöräytetään lenkki kahdeksikon muotoon.
- Tärkeää on viimeistellä kädensija poistamalla puukolla jokainen oksapiikki, mikä tuntuu käteen. Vaikka olisi miten hyvä vihta muuten, mutta jos vihdottaessa oksa pistää käteen, kyllä sen verran suututtaa että heittää vihdan menemään eikä sen koommin vihtaa käytä.
- Siinä se on vihta valmiina. Ei kun vihtomaan. Lauteille lähes kylmää vettä isohkoon astiaan johon vihta kokonaan upotetaan aina kun ei vihdota. Vihtaa EI saa laittaa kuumaan veteen eikä kuumalle kiukaalle. Eikä jättää hetkeksikään kuumalle lauteelle.

Olipa vasta tehty hies- tai rauduskoivusta tärkeintä on sen oikeaoppinen käyttäminen: "Vastominen eli vihtominen pitää aloittaa päästä ja edetä ajamalla taudit pois varpahista varvikkoon, sormenpäistä sammaleen", sanoo suomalainen kansanviisaus.

Saunavihdan pakastaminen tai kuivaus

Pakastaminen on mielestä hyvä tapa säilöä vihtoja talven varalle.
Kas näin:
Kukin vihta pannaan heti valmistuttuaan muovipussiin, ilma puserretaan
pussista, pussi suljetaan ja vedetään pahviputkeen tai vihdat pakataan
pahvilaatikkoon. Sitten pakkaseen.
Sulatus huoneenlämmössä n. 1 1/2 - 2 tuntia.
Myös KUIVAUS onnistuu: Vihdat riippumaan viileään, ilmavaan ja
pimeään tilaan.
Haudutus lämpöisessä vedessä n. 1 1/2 - 2 tuntia.

Saunavihdan laatuohje

* rauduskoivua
* pituus 50cm + - 5cm (vihdaksien päitä ei saa katkoa)
* paino 350g + - 50g
* kädensijan ympärysmitta 9,5cm + -0,5cm
* kädensijan pituus 15cm + -1cm
* kädensija puhdas lehdistä ja terävistä piikeistä
* vihdakset puhtaita
* ison riippakoivun oksat liian "veteliä", voi olla seassa
* ei kukintoja (urpuja)
* ei latvusoksia, liian hentoja, ruohomaisia
* vihdakset eivät saa olla märkiä, ei voi kasata sateella
* panta pajua (helpoin), saa olla myös koivua
* vihdakset ladotaan lehden ulkopuoli (vaalea, karhea) vihdassa ulospäin
* vihdan kokoamisessa suositellaan käytettäväksi finnvihdan hyväksymää "sabluuna-aparaattia"
*vihdoille suoritetaan vastaanottotarkastus
Saunavihtojen tulee olla tuoreita maksimissaan 2-päivää vanhoja.
Vihdat säilytetään viileässä, kuivassa ja varjoisassa paikassa ilmavasti, jotta "palamista" ei pääse tapahtumaan.

Panta

* vihta sidotaan yhden vuoden kasvaneella haarattomalla pajulla
* pituus 80 cm
* pajut kerätään syksystä kevääseen ennen kasvukauden alkua
* säilytetään nipuissa kuivassa paikassa
* ennen käyttöönottoa haudutetaan kuumassa vedessä
*kierretään, sidotaan kahdesta kohdasta, pujottaen varren läpi.

Saunominen tekee terveydelle hyvää

Saunomisella on runsaasti hyviä terveysvaikutuksia, joita moni ei välttämättä ole tullut edes ajatelleeksi.

1. Alentaa verenpainetta
Kun ruumiinlämpö nousee, laajenevat verisuonet. Tämä taas parantaa verenkiertoa. Sauna avaa suonia, ja samalla vahvistaa niitä. Eräiden tutkimusten mukaan pitkäaikainen saunominen saattaa auttaa alentamaan kohonnutta verenpainetta.

2. Parantaa vastustuskykyä
Runsaasti saunovat ihmiset kärsivät flunssasta muita vähemmän. Tämän lisäksi sauna auttaa allergisia, sillä se auttaa taistelemaan myös allergista nuhaa vastaan.

3. Puhdistaa ihoa
Erään tutkimuksen mukaan ihossa näkyy selkeitä parantumisen merkkejä, jos saunan lämmöstä nauttii säännöllisesti. Saunominen nimittäin vähentää ryppyjä sekä parantaa ihon elastisuutta ja pehmeyttä.

4. Nopeuttaa aineenvaihduntaa
Saunan on todettu tehostavan laihtumista. Säännöllinen saunominen auttaa pudottamaan painoa. Tutkimusten mukaan tuloksia nähdään jo kolmessa kuukaudessa. Tämä johtuu siitä, että saunassa kehon lämpötila nousee ja keho polttaa enemmän kaloreita yrittäessään viilentää itseään.

5. Auttaa nukkumaan
Erään tutkimuksen mukaan saunominen parantaa unenlaatua. Saunassa kehon lämpötila nousee. Illalla saunottaessa lämpötila laskee nukkumaan mennessä. Tämä saa ihmisen vaipumaan syvempään uneen.

Suomineito ja saunan salat

Kauneutta ja terveyttä saunasta

Elämä Pohjolan perillä on ollut ankaraa, ja selviytymistaistelussa vain harvoilla on ollut mahdollisuus sellaiseen ylellisyyteen kuin kauneus.
Työtä tekevällä maalaisnaisella kauneudenhoitoon ei ole ollut aikaa eikä varaa. Harvoin kotoisia aineksia, kuten kermaa, munia tai hunajaa, on riittänyt ihon. ja hiustenhoitoon, kun herkkuja ei ole aina ollut ruokapöydässäkään. Luterilainen uskonto ei ole arvostanut ulkoisia esteettisiä arvoja ja kaikkea turhamaisuutta on pidetty suurena syntinä. Kaikkinainen turhamaisuus yritettiin kitkeä pois. Ajatus oli, että Luojan luomaa ei tarvitse parannella ja vain huonot naiset koristelevat itseään.
Suomineidon oma kauneussalonki
Luonnollista kauneutta on kuitenkin aina arvostettu. Kansan parissa kauneusihanne oli työkykyinen, terve nainen, voimakas ja vanttera, äidiksi sopiva. Neidon punaiset posket kertoivat verevyydestä ja reippaudesta. Paksu, pitkä palmikko kieli elinvoimasta ja puhdas olemus kyvystä hoitaa taloutta. Kaikilla suomalaistytöillä on käytössä ollut kuitenkin kauneussalonki, joka eteläeurooppalaisilta sisarilta on puuttunut. Sauna on ollut puhdistautumisen ja sairaudenhoidon, mutta myös kaunistautumisen paikka. Sanotaanhan edelleen, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana kaksi tuntia saunan jälkeen, puhtaana ja punaposkisena.
Saunasta naimisiin
Sauna valmisti myös morsiamen aloittamaan uutta elämää miehelässä. Morsiussauna oli koristeltu kukilla ja yrteillä. Salaa tehtiin yrttitaikoja terveyden, menestyksen ja vauvaonnen vuoksi, mutta myös morsiamen kaunistamiseksi. Käytettiin hyväksi kasvien tuoksuja ja muita ominaisuuksia. Yrttejä sekoitettiin kylpyvesiin ja niitä käytettiin myös vihdan tapaan. Morsiussauna on ollut yleinen tapa ympäri maata.
Suomalaista terveydenhoitoa
Yleensä kaikessa kauneudenhoidossa oli kyse terveydenhoidosta. Hiustenhoito oli tarpeellista täiden ja muiden syöpäläisten kurissa pitämiseksi. Hiustenhuuhteluvesiin saatettiin uuttaa voimakkaita kasveja syöpäläisten karkottamiseksi, mutta varmasti tunnettiin myös kasvit, jotka lisäsivät hiusten kiiltoa ja syvensivät väriä. Ihonhoitoon tarkoitettuja yrttejä on tunnettu paljon, sillä erilaiset ihon sairaudet olivat yleisiä. Varmasti myös kova työnteko ja ankarat olosuhteet rasittivat hipiää. Kansanperinne tietää monia hoitoja hampaiden vaivoihin, mutta myös kaunistautumiseen. Hampaiden valkaisuun käytettiin ennen hammastahnaa koivuhiiltä tai metsämansikan siemeniä. Kaunis hymy on aina miellyttänyt.
Vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä ja puutteellisista oloista huolimatta jokaisella naisella on varmasti ollut luonnollinen halu nähdä itsensä kauniina ja pyrkiä tähän tavoitteeseen monin eri keinoin. Ulkoinen olemus oli tärkeä avu avioliittomarkkinoilla, ja menestys puolison valinnassa taas auttoi pitkälle elämässä.

Rentoudu ja puhdistaudu saunassa

Saunankaunis

Sauna on mitä parhain paikka kauneudenhoitoon. Löylyssä ihohuokoset avautuvat ja puhdistuvat joten niitä ei kannata tukkia ennen löylyyn menoa voiteilla tai naamioilla. Puhdistuminen saunassa on pitkä prosessi, kestää 20 minuuttia ennen kuin iho lämpenee ja huokoset avautuvat, ja toiset 20 minuuttia ennen kuin iho alkaa puhdistautua.
Tulisikin löylytellä hitaasti ja edistää hikoilua.
Ennen löylyyn menoa pese meikit ja liat pois.
Kokeile nautinnollista vihtanaamiota: makoile lauteilla vedessä pehmitetty saunavihta kasvoillasi ja hengitä syvään ja rauhallisesti. Aromaattiset öljyt rentouttavat ja koivun ainesosat puhdistavat ja hoitavat ihoa.
Kauneudenhoidon ei tarvitse maksaa maltaita
Kosmetiikka on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin mainoksissa annetaan ymmärtää. Muun muassa hunaja, turve, savi, kasviöljyt ja yrtit ovat ikiaikaisia kauneudenhoitoaineita, joita nykyajan teollinenkin kosmetiikka käyttää hyväkseen. Kotitekoista kosmetiikkaa valmistetaan tietyistä perusraaka-aineista, joita kokeilemalla jokainen voi löytää itselleen sopivimmat yhdistelmät.
Esimerkiksi keitetty kaurapuuro on hyvä puhdistusaine, joka kuorii hellävaraisesti herkimmänkin ihon. Lorauta mukaan juoksevaa hunajaa, maustamatonta jogurttia tai raastettua omenaa, niin saat tehokkaan naamion.

Kotikosmetiikan alkeet

Kotikosmetiikka tehdessäsi muista muutama perusasia: Kosteuttavia hoitavia raaka-aineita ovat muun muassa avokado, kananmunan keltuainen, banaani, kasviöljyt ja hunaja. Rasvaiselle iholle sopivat puolestaan supistavat sitruuna, mansikka, tuorekurkku ja omena sekä puhdistava hunaja.
Hapanmaitotuotteet, kuten piimä ja maustamaton jogurtti, puhdistavat hellästi ja niiden proteiinit vahvistavat ihoa. Kerma sopii erityisesti kuivan ihon hoitoon sekä kylpyihin.
Kokeile rohkeasti mutta varovasti.
Monet yrtit ja kasvit vaikuttavat voimakkaasti ja saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita, joten kokeile niitä varovaisesti. Ota aina ensin selvää kasvin vaikutuksesta, ennen kuin kokeilet sitä. Esimerkiksi nokkonen parantaa verenkiertoa, kamomilla rauhoittaa, kanerva ja koivu poistavat turvotusta ja kuusi ja puna-apila puhdistavat sekä supistavat. Joitakin kukka- ja kasvilajeja voit kuivata kesäisin talven saunareissuja varten.

Tuhkimon sauna

Satumaisia saunahetkiä
Tuhkimon stressinpoistosaunaan tarvitset jokaista saunojaa kohden kolme lakanaa, päätä varten pyyhkeen, vihtoja, sokeroimatonta karpalo- tai puolukka mehua, yrttiteetä, kananmunia, ruisleipää, pesuun luonnon saippuaa.

Mitä tarvitaan
Pesukinnas tulisi mielellään olla aitoa pellavaa, aitoa merileväsientä, juolavehnän juuria tai vaikkapa hevosen jouhia. Saunassa tarvitaan suolaa ja hunajaa; molempia 3 ruokalusikallista. Sekoitetaan juokseva tai hyvin notkea hunaja ja hienoksi jauhettu merisuola juuri ennen hoidon alkua kippoon valmiiksi ja kippo viedään saunan lämpöön. Suola pitää olla merisuolaa ja hunaja mahdollisimman puhdasta, mielellään luomuhunajaa, mukaan myös paljon leikkimieltä!

Satu alkaa
Sauna aloitetaan pesemällä keho hyvin luonnon saippualla ja pesukintaalla tai juurilla tai jouhilla. Iho pestään niin puhtaaksi, että se aivan rutisee puhtauttaan. Seuraavaksi saunaan. Otetaan astiasta n.1/3 osa suola-hunajaseosta ja levitetään nivelten päälle ja jalkapohjiin, EI kuitenkaan päähän, kasvoihin eikä suonikohjujen päälle. Saunassa ollaan niin kauan kuin Tuhkimo tansseissa, eli sydän haluaisi jäädä, mutta järki käskee lähteä. Sitten mennään saunasta ulos ja kietoudutaan puhtaaseen lakanaan. Juodaan sokeroimatonta mehua tai yrttiteetä. Ja annettaan hien laskeutua. Saunaan mennään uudelleen vasta kun hien tulo on lakannut. Uudelleen saunaan ja seuraava kolmasosa seosta nivelten ja kipeiden paikkojen päälle, mutta EI päähän, kasvoihin tai suonikohjujen päälle.

Satumainen olo
Nyt otetaan vihta käyttöön, mutta ei vielä vihdota vaan vihdalla ripsotellaan saunan ilmaan ja seinille kosteutta. Saunassa ollaan kunnes tulee tuhkimomainen olo. Vilvoittelun vuoro. Uusi lakana päälle, koska lakanaan irtoaa kehosta kuona-aineita, ja niitähän emme takaisin itseemme halua. Juomana on edelleen karpalo- tai puolukkamehu tai yrttitee. Vilvoitellaan kunnes hikoilu lakkaa. Sitten mennään vielä kerran saunaan, ja loput hunaja-suola seokset sivellään nivelten ja kipeiden paikkojen päälle. Tämän jälkeen alkaa tuhkimoiden vihtominen. Tuhkimot voivat pareittain vihtoa toisensa, aloittaen vihtomisen jalkapohjista ja edeten selkää pitkin ylös asti. Itse voi vihtoa vielä etupuolelta. Vihtoessa kannattaa varoa silmiä, koska suola voi lentää iholta vihdan välityksellä ja kirvellä silmissä. Saunassa ollaan edelleen niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Vielä kerran kietoudutaan puhtaaseen lakanaan ja lepäillään pukuhuoneessa niin kauan kunnes hikoilu lakkaa. Juodaan yrttiteetä tai mehuja. Lopuksi pestään pää. Vaaleahiuksiset pesevät kananmunalla ja tummahiuksiset liotetulla ruisleivällä. Vielä voi käväistä saunassa jos haluaa. Ihon pinta vain huuhdellaan, eikä käytetä pesuaineita.

Sitten asetutaan raukeana lepäilemään hetkeksi.

Viimeisempänä, muttei vähäisempänä vielä yksi juttu:

Pillun päreet

Pillunpäreitä eli vitukkeita käytettiin vielä 1800-luvulla, ennen laudeliinojen keksimistä, saunoissa naisten alapään suojana. 

Pillunpäreet eli vitukkeet, kuten niitä silloin kutsuttiin tehtiin tavallisista männyistä vuolluista päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen mukaan ja käyttötarkoituksen mukaan. Varakkaimmat isännät tosin laittoivat renkinsä kiskomaan päreet lempeämmästä haapapuusta.

Sanonta "tuhannen pillun päreiksi" on tullut luonnollisesti siitä, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Naisille varattiin tietysti oma puu vitukkeisiin eli pillun päreisiin. "Tuo mänty riittää varmasti tuhannen pillun päreiksi", oli tuttu arvio puun koosta pohjanmaalla.

Nautinnollisia saunahetkiä sulle, sulle ja sulle!
LOISTAVAA JUHANNUSTA!!

Pyhä Sylvi