Pimeä marraskuu pimenee entisestään, mutta mehän emme siitä masennu, onhan loppuviikko ja aika jakaa viikon hymypatsas. Kiirettä pukkaa joten lyhyestä virsi kaunis, olkaa hyvä!
Hääyö
Ranskalainen nuoripari Henry ja Yvonne viettivät hääyönsä hienossa hotellissa, jonka köyhtynyt kreivi oli rakennuttanut linnaansa.
Kun he pukeutuivat hääyön jälkeisenä aamuna aamukahvia varten, Henry sai haavan poskeensa partaa ajaessaan. Hän pyyhki veristä poskeaan lakanoihin. Pukeuduttuaan nuoret menivät aamukahville ja palvelustyttö tuli vaihtamaan puhtaat lakanat vuoteeseen.
Kun nuoripari oli juomassa aamukahviaan, itse vanha kreivi ilmestyi heidän pöytäänsä, moiskautti tukevat pusut Yvonnen ja Henryn molemmille poskille ja aloitti näiden yhä hämmästellessä vuolaan sanasaarnan:
- Ooo! Madame ja monsieur! Olette palauttanut uskoni! Vielä on kunnian miehiä ja vanhan ajan tyttöjä! Näin häävuoteenne lakanat! Ooo! Olen niin iloinen! Teidän ei tarvitse maksaa mitään! Talo tarjoaa teille kuherruskuukauden! Ooo! Olen niin iloinen!
Kului kaksikymmentä vuotta. Henry ja Yvonne tulivat samaan hotelliin viettämään hääpäiväänsä. Aamulla heidän pukeutuessaan aamukahville Yvonne niisti pari kertaa nenänsä lakanoihin. Henry kysyi: - Mitä ihmettä sinä teet?
- Kaksikymmentä vuotta sitten sinä pelastit minun maineeni. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen kommentistasi :)