Joka joulu
läpi elämäni olen taiteillut joulukortit itse. Se on paitsi hauskaa, myös
palkitsevaa.
Viime
vuosina korttini ovat olleet aika tunnelmallisia, lähinnä enkeliteemaisia. Olen halunnut laittaa kortteihin rauhallista
tunnelmaa kaiken kiireen, stressin, hälyn ja hölyn pölyn keskellä.
Vuoteen 2011
saakka ainut ja oikea jouluväri oli punainen! Se näkyy vielä tässä kortissa:
Viininpunainen pohja, suikale tekstipaperia ja läpikuultava enkelitarra.
Yksinkertaisen kaunis, joka sisälsi vielä seuraavan runon:
”Himmenee
aattoilta
tähtien
hopeasilta
kimaltaa
yllä maan.
Hiljenee
ihmistalot
lämpöiset
jouluvalot
syttyvät
ikkunaan.
Kaikuvat
kirkkojen kellot
lumiset tiet
ja pellot
ääneti
odottaa.
Jälleen
ihminen siellä
lapsuuden
juhlamielellä
jouluun
vaeltaa.”
Vuonna 2012 hain
kortteihin tunnelmaa enkeleistä. Halusin, että kortit, joita lähetän, ovat
samalla pieniä joululahjoja. Liitin kortteihin mukaan jouluisen tarinan, ja
pussillisen jouluteetä, jotta jokainen rauhoittuisi kaiken kiireen keskellä
hetkeksi sen lukemaan rauhoittavan teekupposen ääreen.
Koristelin
myös valkoisen kirjekuoren teemaan sopivalla kuvalla.
Jouluista ja
omasta mielestä kivaa joulutarinaa on vaikea etsiä. Viimevuonna sellaista en
löytänyt, mutta saattaa olla, että tämän vuoden kortteihin sellaisen löydän.
(Sikäli mikäli kortit valmistuu ajoissa…)
Vuoden 2012
joulukortin tarina on seuraavanlainen:
Joulu oli ihanien väristysten aikaa. Äiti jynssäsi ja järjesti talon
huippukuntoon niin, että juhla saattoi tulla. Karamelleja ei meidän kuuseen
voitu ripustaa, sillä Tuula ja minä emme kyenneet hillitsemään itseämme. Mutta
silloin mieli vasta kihisikin, kun me tytöt keksimme hankkia äidille
joululahjan, oikean lahjan oikeasta kaupasta. Olimme saaneet kokoon muutaman
lantin, täsmälleen sen verran kuin lahja maksoi. Oli mahtavaa mennä Knuutilan
kauppaan ja suorittaa ostos. Lahja oli enkelikortti, kaupan kaunein. Hoidimme
asian yhdessä, Tuula ja minä. Käärimme lahjan valkoiseen silkkipaperiin.
Kortissa oli kaksi enkeliä, molemmilla vehnänkeltaiset hiukset ja tiaara
koristeena otsalla. Enkelit kannattelivat mistelin oksista punottua vihreää
köynnöstä. Niiden suloiset lapsenkasvot näyttivät levollisilta ja hymyilivät
salaperäistä hymyään. Maailman kaunein enkelikortti oli kääritty silkkipaperiin
äidille lahjaksi, eikä jouluaatto tahtonut kulua millään. En pystynyt
odottamaan iltaa ja joulupukkia. Oli pakko aukaista käärö ja katsoa taas
korttia.
Terttu Niekka
Kauaksi kotoa, toim. Salokannel ja Valkonen, 2012
Viimevuoden joulukortti oli sävyltään hieman tummempi, mutta kaunista
lapsienkelikuvaa koristavat hopeiset tähtitarrat.
Korttiin kirjoitin, ehkä yhden kauneimmista löytämistäni jouluvärssyistä:
Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla,
se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla,
se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.
Joulukorttien historiaa:
Joulukortit ovat alun
perin Englannista: ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin vuonna 1843.
Joulukortit saivat nopeasti suosiota ja levisivät ympäri Eurooppaa.
Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Vanhin
Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Nykyisin suomalaiset
lähettävät noin 50 miljoonaa joulukorttia.
Joulukorttien edeltäjinä toimivat
mm. englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden kotiväelle kirjoittamat
jouluaineet. Niitä kirjoitettiin erikseen leikatuille papereille. Toiset
saattoivat tehdä myös piirrettyjä kortteja. Ennen joulukorttien käyttöönottoa
oli myös tapana lähettää ystäville ja sukulaisille kirjekuoressa
käyntikortteja, joihin oli kirjoitettu joulutervehdyksen ohella runo.
1800-luvun lopulla maailman
postikorttikeskuksena toimi Saksa. Monet teollisen yhteiskunnan uudistukset
edesauttoivat postikorttien yleistymistä - postinkulku teknistyi ja nopeutui,
postimerkkien käyttöönotto helpotti postin lähettämistä ja painotekniikan
kehittyminen mahdollisti korttien sarjatuotannon ja samalla muutti niiden
hintatason kuluttajaystävällisemmäksi.
Joulukortti valloitti Suomen
Varhaisin Suomeen kirjekuoressa
saapunut joulu- ja uudenvuoden tervehdyskortti lienee 1850-luvulta, kun
säätyläisperheet lähettivät ensimmäisinä joulutervehdyksiä läheisilleen.
Kirjoitustaidon myötä tapa levisi nopeasti kaikkiin kansankerroksiin.
Varhaisimmat Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, lähetetyt joulukortit oli
suljettu kirjekuoriin, sillä niiden lähettäminen avoimena ei ollut luvallista.
Postikortti virallisena
lähetyslajina otettiin Suomessa käyttöön syksyllä 1871 ja silloinkin oli aluksi
kyse virallisista määrämuotoisista ns. ehiöpostikorteista. Postikortit saivat
1871 oman kirjeitä edullisemman taksan, mikä edesauttoi niiden yleistymistä.
Valtaosa ensimmäisistä Suomessa käytetyistä joulukorteista oli painettu
Saksassa tai Ruotsissa. Ylellisen kauniita olivat Amerikan serkkujen lähettämät
kortit. Kultakoristeisina ja -kukkaisina ne olivat sota- ja pula-aikoina koko
kylän ihmeteltävinä.
1800-luvun lopulla tuli
mahdolliseksi lähettää postitse myös kuvallisia postikortteja. Useissa
kokoelmissa, mm. Kansallismuseon joulukorttikokoelmassa, on kortteja, joiden
pohjalta voidaan päätellä lähettämisen olleen yleistä jo 1880-luvulla. Uusi
mahdollisuus näkyi tuntuvana korttien lähettämisen lisääntymisenä 1900-luvun
alussa.
Ensimmäinen Postin laatima tilasto,
jossa postikortti esiintyy omana tuotteenaan, on vuodelta 1882. Sen mukaan
Suomessa lähetettiin tuolloin noin 200.000 postikorttia, joista joka toisen
arvioidaan olleen joulukortti. Vuonna 1900 Suomessa lähetettiin noin 800.000
joulukorttia, mutta jo viisi vuotta myöhemmin lähes nelinkertainen määrä, 2,7
miljoonaa kappaletta.
Joulukorttien kuva-aiheet
Joulukorttien kuva-aiheiden kirjo on
ollut ja on yhä moninainen. 1900-luvun alun kuuluisia
joulukorttitaiteilijoitamme olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu.
Perinteisesti suosittuja aiheita ovat olleet talvi, lumiset maisemat ja
lumiukot. Linnut, kukkaset ja onnea tuottavat symbolit, kuten nelilehtinen
apila ja hevosen kenkä, ovat myös olleet yleisiä kuva-aiheita. Kuva-aiheita
vertailtaessa joulupukki ja tontut menevät kuitenkin muiden edelle. Niiden
osalta ruotsalaisen taitelija Jenny Nyströmin merkitys on ollut suuri. Häntä pidetään
pohjoismaisen joulutontun luojana.
Uudella vuosituhannella sähköisten
viestintävälineiden nopea käyttöönotto vaikuttaa myös korttien lähettämiseen.
Kuvien lähettämisestä internetin välityksellä on 1990-luvulla tullut osa
suomalaista jouluperinnettä samoin kuin mattimyöhäisten tekstiviestit. Uudet
tervehdystavat ovat ainakin toistaiseksi lisänneet kokonaistervehdysten määrää
eivätkä ne ole vaikuttaneet perinteisen painetun joulukortin asemaan. Suomessa
lähetettiin vuonna 1960 runsaat 10 miljoonaa joulukorttia ja kymmenen vuotta
myöhemmin yli 20 miljoonaa. 1990 oltiin jo 40 miljoonassa ja 50 miljoonan
lähetetyn joulukortin raja ylitettiin ensimmäisen kerran 1995. Siitä lähtien 50
miljoonan raja on ylitetty vuosittain.
Surullista joulua
ja muita
melankolisia toivotuksia
Selailin
taas mielenkiintoista ”Ihme ja kumma”- kirjaani ja siellä oli kuvia jos
jonkinlaisista joulukorteista, 1900-luvun alussa kiertäneistä.
Osa
korteista on kulkenut suomessa, mutta pääasiassa ulkomailla. Kirja kertoo
seuraavaa:
Vanhoissa
postikorteissa on paljon huumoria, mutta ennen kaikkea niissä on outoa
melankoliaa. Ilmeet pysyvät peruslukemilla, pysähtyneet asennot huokuvat
ajattomuuden poetiikkaa.
Postikorttien
aikalaisista Sigmund Freudia, kuten sittemmin surrealisteja, kiehtoi kotoisissa
ilmiöissä piilevä ”epäkotoisuus”: outouden tuntemukset, jotka liittyivät
arkipäivän vinoumiin.
Näitä
levottomia tuntemuksia havaitsee kaikkein viattomimmissakin juhlapäivä- tai
onnittelukorteissa.
Nauru on
vielä harvassa, sillä sitä oli astetta hankalampi tallentaa valokuvaan kuin
pokerinaamaa.
Juhlapyhätkin
olivat pyhempiä kuin nykyään. Ehkä lapset myös kummastelivat kuvaustilannetta,
kameraa ja studiota lavasteineen - ja viisaat valokuvaajat antoivat tunteen
valua kuviin.
Juhlapäivät
hehkuivat nostalgista kaihomieltä.
1900- luvun
alun joulu tarjoaa lahjojen ohella kylmyyttä, köyhyyttä ja vaanivaa alakuloa.
Joulupukit ovat pelottavia kummajaisia, eivät mitään hyvin syötettyjä,
hohottavia punaposkia. Surusilmäiset lapset roikottavat nukkeja, joilla tuntuu
olevan pahanilkisiä aikomuksia.
Ihme kyllä,
surumieli tuntuu miltei kauniimmalta kuin ratkiriemu.
Kylmät väreet menevät pitkin selkäpiitä, mutta tosissaan, on niissä jotain hyvin hyvin kaunistakin!!
Joko sinun korttisi ovat valmiit?
Jos lähetät ne postin punaisessa kirjekuoressa edullisemmilla postimerkeillä, muistathan lähettää ne viimeistään 12. päivä, eli perjantaina!
