Takaisin kiinni spray-pullosta

HAE SE TAKAISIN

Kun aamusi on näköalaton
ja jo nyt tiedät päiväsi vain laimeaksi kopioksi eilisestä,
näppäimistösi ei tue visiotasi
ja väripaletistasi puuttuu se tietty, Winsor violet,
vähättelet, sadattelet etkä mielestäsi osaa,
– takerrut pikkuseikkoihin.
Mikään ei tempaa sinua mukaansa.
Nojaudut käsiisi odottelemaan
sitä jotakin – suurta tunnetta.

Kunpa muistaisit ne hetket
kauan sitten,
kun tartuit toimeen
niin uteliaana ja tohkeissasi
päiväkodin paksuin liiduin
kaksin käsin ja laajoin liikkein
kokonaisvaltaisesti,
tässä ja nyt
– sinä edellä ja visio perässäsi.
Osasit ja uskalsit iloita itsestäsi,
valaista hymylläsi tietä sille suurelle tunteelle.
Olit onnellinen.

Et  edelleenkään tarvitse siihen paljon:
paperia ja paksut liidut.

Se suuri tunne – hae se takaisin.

(Osuva teksti joka on löytö blogimaailmasta)

Piiiiitkän tauon jälkeen innostuin taas maalaamaan tauluja, spray-maalilla!

Maalipurkit ovat odottaneet minua jo kauan kellarissa ja tuossa keväällä taisin kokeilla yhdestä purkista, että saanko siitä maalia sumutettua, mutta muuten kynnys aloittaa on ollut kova-syystä jota en oikein itsekään tiedä ja syistä jotka tiedän.

Ostin muutaman canvas-pohjan jo ajat sitten ja nyt vasta uskalsin sumuttaa ekan työn. Tuttu spray-pullon kilinä ja maalin haju sai sydämen pamppailemaan. Olin kuin toisessa maailmassa ja työskentely oli mahtavaa ja luontevaa pitkän tauon jälkeen. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja aihe oli rakas vanha tuttu: peura ihmettelemässä täysikuuta…

Viime vuonna pidin näyttelyn paikallisessa kirjastossa. Heräsi pieni kipinä- pitäisikö tänäkin vuonna?

Noh, se jää nähtäväksi ja on aika ”kaukainen haave” tällä hetkellä, mutta olisihan minulla jo yksi työ sinne, jonka melko varmaan kelpuuttaisin mukaan :) Laitan tähän muutamasta taulusta kuvan viimevuoden näyttelystä jos vaikka....