Tämän talon Robin-hysteria...

Meillä on juhlat kuin Kapernaumissa päivittäin kun Robinin levy soi vähintään kuusi kertaa kun tulemme kotiin. Joku erehtyi hakemaan varastosta cd-soittimen ja toinen pöhlö erehtyi vielä opettamaan, että miten sitä soitinta käytetään. Mikä parasta, levyä ei voi soittaa ja kuunnella omassa huoneessa, vaan konsertti kera taustatanssijan pidetään päivittäin olohuoneessamme klo 16.00-19.00.
Sanat neljävuotias osaa jo tietysti ulkoa, mutta hänellä ei tietenkään ole hajuakaan, että mitä tarkoittaa ”faija skitsoo”. Pääasia on, että sen saa kajauttaa kitusistaan ilmoille niin, että naapurin kissallakin nousee takkuturkki pystyyn. Voi halleluja!
Mieteinkin, että mahtaisiko pihassamme oleva kuusi (sillä esim. marjapuskia yms. ei ole…) tarvita harakanpelättimen! Eikö noista levyistä sellaisia tehdä… Olisiko se liian julmaa vai uroteko kuuselle, jonka kimppuun varikset ja hutunkeittäjä harakat hyökkäävät päivittäin??
Parasta kai tyytyä osaansa ja muistella miten itse olin Mintusta sekä Villestä, Timo Turusesta ja Nadja Lindemanista haltioissani…. Tosin suosituimmat kasetit meillä lapsilla, minulla, kaksosveljelläni sekä isoveljellä, oli Tenhon ja Tanen joulupläjäys. Yksi idoleistani oli siis Reinikainen, eihän se paljoakaan Robinista poikkea :D

ROBIN-IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKK!

TYTTÖ HUUTAA HIIIIIIIII :D

Tähän loppuun voisi todeta Robinin biisin sanoja lainatakseni: Tunteet nousee pintaan, mutta mihin hintaan!

Terveisin,

PH (neutraali)

158 Syytä ottaa ryyppy

Tänään jatketaan B kirjaimesta, viimeksi aiheena olikin muistaakseni bonus, tällä kertaa vuoroon astuu business. Teille tulee pitkä pieti lukea, joten siirrytään suoraan asiaan!

Business

Business. Tässä tositapauksessa syy tuoppeihin on yleinen ja selkeä. On saatu aikaan mukava liiketoimi, suorastaan sopimus, jota on syytä käydä läpi analyyttisesti.

Sopimuksiin liittyy usein pulmia. Tässä tapauksessa ongelmana on, ettei sopimusta vielä ole, toisin sanoen se on fiktiivisessä tilassa, josta huolimatta analyysi on paikallaan.

Tähän tilanteeseen ei ole syytä suhtautua ironisesti, sillä mitä maailma olisi ilman kuvitteellisia sopimuksia, ilman luovaa ajattelua ja siihen olennaisesti kuuluvaa riskinottoa?

Sanalla sanoen olisimme jääneet vaille tuhansia keksintöjä, innovaatioita, hyötyä ja huvia, jos lahjakkaiden ihmisten mieli ei tuottaisi suunnitelmia ja ideoita, jotka useinkin ovat syntyvaiheessaan vielä hataria, jopa uskomattomia ja hulluja ympäristön mielestä.

Ajatellaan nyt vaikka The Beatles- nimistä yhtyettä, jonka idean levy-yhtiö tyrmäsi huonona ja mahdottomana. Myöhemmin yhtyeestä tuli varsin tunnettu alallaan.

Samanlaisen täystyrmäyksen koki amerikkalainen laulaja nimeltään Elvis Presley uransa alkuvaiheessa. Kun ymmärtäjä vihdoin löytyi, ymmärtämätön harmitteli varmaan useastikin saamatta jääneitä provisioitaan. Herra Presleystä kehkeytyi kansainvälistäkin tunnustusta saanut laulaja.

Ymmärtämättömyys on elämän eri aloilla erittäin vastaansanomaton syy tuoppiin tai useampaankin, koska sitä ei esiinny viljalti.

Aivan erityisesti ymmärtämättömyyden kohteeksi joutuvat taiteilijat, nuo herkät ja haavoittuvat olennot, joiden arvo monesti on havaittu vasta hautakummun takaa. Tähän tosiasiaan kannattaa vedota. Mutta vaikka seuraavan tapauksen päähenkilö Aleksi (nimi muutettu) on hänkin tunneherkkä, tapahtuma sinänsä on arkipäiväinen ja usein toistuva.

Syy uuteen kierrokseen on siis selvä, samoin pulma, eli rahavarojen loppuminen. Tarinan opetus on ensiksi se, että luovuus kuitenkin palkitaan ja toiseksi se, että alkoholia käyttävien joukossa on runsaasti luovia henkilöitä.

Asiantuntijat ovat jopa sitä mieltä, että alkoholin suurkuluttajista monet ovat keskimääräistä tunneherkempiä ja lahjakkaampia ihmisiä. Toisten mielestä taas alkoholi sinänsä aiheuttaa tunteiden herkistymistä.

Mutta jokainen, jolla on silmät ja korvat päässään, tietää sen että kukaan ei ole yhtä hyvä ja luova valehtelija kuin alkoholisti , paitsi toinen alkoholisti. (Alkoholisti-sanaa käytetään tässä yhteydessä väljästi ja epätieteellisesti ottamatta kantaa siihen, onko kyseessä geneettinen, kuolemaan johtava sairaus - kuten monet tieteellisesti todistelevat – vai pelkkä iloinen riippuvuus. Tämä tulkintakiista on ankara. Kysyttäessä mielipidettä asiaan, vastaus riippuu pääsääntöisesti siitä, missä vaiheessa vastaajan oma kehitys viinan käyttämisessä on. Kohtalokkaaksi sairaudeksi alkoholismi tunnustetaan yleisimmin vasta haudan takaa tai sitten, kun on alistuttu hoitoon kuoleman porteilla. Jos kyseessä on sairaus, vaikeus on sen diagnosointi. Alkoholismia sairautenakin pitävät myöntävät, että on olemassa ns. suurkuluttajia, jotka eivät ole alkoholisteja. Toisin sanoen joukossamme on lähes jatkuvassa kännissä eläviä, jotka voisivat vaikeuksitta lopettaa ryyppäämisen koska tahansa. Paljon enemmän tosin on heitä, jotka vain sanovat voivansa lopettaa ryyppäämisen koska tahansa, mutta eivät voi, koska ovat sairastuneet vaikka eivät sitä myönnä tai usko, koska sairaus on häpeä. Vertaa vaikka ”häpeileviin” diabeetikoihin. Ja sitten heitä, joille rommikonvehti voi olla kohtalokas, sairauden laukaiseva elämys.)

Mutta takaisin luovaan kerrontaan eli valehteluun. Aleksin tapauksessa rahat ovat lopussa, mutta tarve ei. On syntynyt ristiriita. Sen selvittämiseksi Aleksi käyttää tässä metodia, joka tunnetaan luovuusteoreetikoiden piirissä hankalasti suomennettavalla ”lateral leep” –nimellä. Ehkä se voisi olla suomeksi vaikkapa ”harhautus”, ”sivuraide” tai ”mutkahaulikko”.

Tekniikan lähtökohtana on löytää tapa olla uskottava. Suora raha-anomus omaan ryyppäämiseen on tietysti uskottava, mutta ei välttämättä miellyttävä tai tuloksekas.

”Mutkahaulikko” –metodilla uskottavuus saavutetaan itseä syyllistämättä. Menetelmän hyviin puoliin  kuuluu lisäksi kertomuksen mutkikkuus. Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta tarkemmin ajatellen kysymys on itsestään selvyydestä. Vastaanottaja on uninen, ainakin väsynyt. Konstikas tarina, edellyttäen ettei se ole liian kiehtova vaan pikemminkin tylsä, ajaa hänet valintatilanteeseen: kuunnella uupuneena käsittämätöntä selostusta tai suostua maksamaan pienehkö rahasumma. Kuten Aleksin tapauksessakin kävi, ratkaisu oli lopulta helppo.

Paikka: Öinen katu, pankkiautomaatti

Sää: Sataa.

Henkilöt: Aleksi ja Reijo, ystävykset.

Tilanne: Aleksi soittaa matkapuhelimella vaimolleen.

ALEKSI: - Raija hei…Joo, joo joo…Rakkaani enhän mä herättäny sua? …Ai, no ei se mitään. Rakkaani, me Reijon kanssa, meillä on yksi diili menossa… Joo joo, menee vähän vielä… No en ole, en tietenkään ole, en jumalauta varmaan ole… Reijo tarjoaa ja otetaan…Joo joo joo… Kuule, Raija… Hei Raija… Reijo tarjoaa, mutta siinä on sellainen ongelma, että viitsitkö laittaa nyt heti netin kautta tilille pari sataa… Joo, pari sataa euroa… No en, en tietenkään! Hei Raija! Siis Reijo tarjoaa, mutta sillä on fyrkat väärällä tilillä, niinku väärällä kortilla, käsitätkö...? No tää on saatanan simppeli juttu… Joo joo, en varmasti, en tietenkään! Vittu meillä on diili menossa, joo joo, diili menossa, helvetin hyvä juttu, iso juttu ja Reijo menee huomenaamuna Tallinnaan hinkkaamaan sen finaaliin… No on tietysti… Rakas hei! Rakas hei, Raija… En mä tarjoa mitään, kun Reijo tarjoaa! Mutta sillä on rahat väärällä tilillä, tai siis sillä on se raha millä se tarjoaa ja vitusti rahaa yleensäkin, mutta sellaisella tilillä, johon sillä ei ole nyt korttia mukana… Siis mukana! Niin sen takia, kun mulla taas ei ole mun pankkikorttia täällä… Pankkikorttia… No ei olekaan, kyllä mä sen tiedän, ettei siellä mitään ole mun tilillä kuin vasta huomenna, kun Reiskan diilistä tulee fyrkat… Niin just! No nyt sä käsität! Siis että laitat pari sataa sun tililtä Reiskan tilille… Joka on siis… Odota… (Reijolle) …Anna saatana se tilinumero (Raijalle) …Odota kulta hetki… Joo mä tulen sitten viivana, onhan sulla pari kaljaa kaapissa… Joo hyvä, sä olet mahtava, ja sä muute tiedät sen! No ei, en mä usko että me tullaan, tai siis että Reijo tulee, kun sen pitää käydä vielä se diili läpi ennen aamua, kun botski lähtee sinne Tallinnaan… Vitusti numeroita, mutta sä tiedät että Reijo ne hallitsee… Niin no siksi, että ne saatanan mulkut on kieroja iivanoita niin että niiden takia pitää olla tarkkana kuin porkkana… Mutta mä tulen viivana! Joo ilman muuta… Onks sulla kynä nyt? Se on… 02450 67889… Siis nollakaks… jo kaheksankaheksanyheksän… Joo, hyvä, me odotetaan tässä automaatilla, tai hei, soita sä mulle kun se raha on siellä… Me mennään vähän vielä jatkamaan palaveria, miitinkiä, viilataan vähän ehtoja ja vakuutuspuolta… No se on sellainen sentrifuugijuttu, et sä siitä mitään ymmärtäisi, kun hädin tuskin minäkään… No mun rooli on, että mä olen rahottajana siinä, finanssipuolta… Hyvä, hyvä… Very good, pusi pusi pusi… Mä maksan ilman muuta… Huomenna, varmasti, ihan varmasti… Joo, meillä kestää vielä vähän… Nähdään moi!

Sellaista tällä kertaa...

Onko sinulla kenties edellä mainittua kokemusta?? Voit rohkeasti avautua tuohon alapuolelle.

M

U

K

A

V

A

A

T

O

R

S

T

A

        ILTAA

Terveisin,

Pyhä Sylvi

Sadepäivän askartelua......

Syysaskartelua pikkuaskartelutaiturin kanssa :). Syksyn sienikortissa on väriä ja meinikiä, omissa vähän tummemmat sävyt ja metallin hohdetta!

Mitä näistä timangeista ja glitteripapereista syntyy, se nähtänee myöhemmin :)

Näyttelyn valmistelua...

Moikka!

Päätin pitää paikallisessa kirjastossa pienen näyttelyn spray-maaleilla maalaamistani tauluista ja ajattelin laittaa hieman makupaloja myös tänne blogiinkin.

Tauluissa aiheina ovat mm. planeetat ja musiikki.

Uusimman Kotivinkin houkutteleva kotivinkki :)

Ostin Kotivinkin kahdesta syystä: siinä oli mielestäni loistava ja inspiroiva kansikuva ja lisäksi se oli puoleen hintaan.


Olen jo nyt hullaantunut tulevaan syksyyn ja sivuilla olikin kivoja syksyisiä kuvia. "Rusoposket" osiossa annettiin vinkkiä siitä, että mihin kaikkeen voi käyttää ihanan punaisena hehkuvaa ruusunmarjaa.

"Kerää marjoja ruoanlaittoon ja talleta kauneus kransseihin ja kimppuihin." Tätä voisi kokeilla....

Taivaallisesta suklaasta helppoa jälkiruokaa...

Moikka moi!

Viikonloppuna tein loistavaa jälkkäriä, Fazer-vaahtoa, joka on äärimmäisen helppo ja nopea, takuulla myös maistuva!

Kas tässä ohje:

2 dl kermaa, purkki rahkaa ja levy Fazerin sinistä. Vatkaa kerma ja lisää siihen rahka. Sulata suklaa ja lisää joukkoon. Sekoita "nostelemalla" ja jätä vaahto hieman raidalliseksi, tällöin se on vielä houkuttelevamman näköistä. Päälle rouhittua suklaata.........

Vaahdosta tulee melko tanakkaa, joten suosittelen ohentamaan sitä maidolla :)

Kyllä se nyt alas menee ellei muuta tarjota.........................

Syksyn tuoksua sisustuksessa

Ihana syksy alkaa lähestyä, vaikka vielä kesää eletäänkin. Itse tykkään kovastikin syksystä, eikä se ole minulle mitenkään masentava vuodenaika.

Monet tekevät kesän jälkeen syksyn saavuttua elämäänsä, kotiinsa, tapoihinsa, parisuhteeseensa, yms. muutoksia. Joku vaihtaa tyynyjen väriä, eräs vaihtaa autonsa uudempaan, toinen vaihtaa mansikkamargaritat Irish coffeeseen , joku saattaa vaihtaa akkaa, toinen pankkia. Toiselle lähenevä syksy herättää halun siirtyä ulkona grillaamisesta sisälle uunipatojen ääreen, joku taasen siirtyy kesäduunista opiskelun pariin.

Itse keskityn tässä postauksessa syksyiseen sisustukseen. Onhan se minulle aina aiheista melko lailla rakkain. Nukkuessanikin pääkopan ”kino” pyörittää kuvia kaikkeen mikä kyseiseen asiaan liittyy.
Meillä sisustuksessa käytetään melko helppoa pohjaa väreissä: valkoista, harmaata, mustaa ja ruskeaa.

Vuodenaikojen mukaan sisustukseen tulee pieniä muutoksia esim. näin syksyllä haluan ”tummentaa” sisustusta, mutta samalla tuoda enemmän valoa erilaisilla kynttilöillä ja lyhdyillä, sekä tunnelmavalosarjoilla.

Syksyisen ilmeen saavuttamiseksi lisään myös värejä lähinnä pöytäliinojen, leikkokukkien ja kynttilöiden muodossa: tummaa luumua ja oranssia. Olen jo jonkin aikaa ollut myös hieman ”harakkamainen” ja kiinnostunut kaikesta kiiltävästä: kullasta, hopeasta, pronssista, punakullasta, kuparista, tummasta teräksestä.

Löysin paikallisesta liikkeestä aivan ihanat kynttilänjalat, joihin sopii niin tuikku kuin isompikin kynttilä: hopeanväriset pallokynttilänjalat ja hopeanvärisen tuikkukupin. En niinkään pidä siitä, että esineitä ripotellaan sinne tänne, vaan kokosin tumman pronssin sävyiselle lautaselle kynttilänjaloista ryhmän ja nyt se piristää keittiömme pöytää.
Alkavan syksyn kunniaksi kipaisin hakemaan kukkakaupasta myös leikkokukkia, lilaa krysanteemia ja preeriaruusua. Ostan kyllä aika usein kukkia, sillä ne piristävät aina arkea ja esim. krysanteemi ja pikkuneilikat ilostuttavat pitkäänkin maljakossa.

Mitä sinun syksyysi kuuluu?


Taidan käydä napsauttamassa saunan päälle ja katsomassa miten porsaan niska jakselee uunissa. Lauantai-ilta kuluukin rennosti saunoen ja syöden ja kynttilän valoa ihaillen kera viinilasillisen!

Lämmintä lauantai-iltaa!

Toivottelee 

Pyhä Sylvi

PS. Kuka muistaa mihin piilotin viime vuonna tumman lilan valosarjan, se pitää tänään löytää jotta voin heittää ne kirkkaaseen maljakkoon tuomaan tunnelmaa!!?

Jännittynyt ja humalainen kuu ennen h-hetkeä, superkuuta!

Tänä iltana, sunnuntaina 10. päivä elokuuta noin klo 22.30 pitäisi taivaalla näkyä superkuu, joka tarkoittaa sitä, että kuu näyttää maasta katsottuna isommalta ja kirkkaammalta kuin normaalisti.
Tänään olen siihen aikaan jo unten mailla joten päätin eilen käydä ulkona kysymässä kuulta, että mitä kuulle kuuluu!

Kuu hymyili minulle flirttailevasti. Olettehan huomanneet, että kuulla on selvästi kasvot: silmät, nenä ja suu! Kysyin kuulta, mitä kuuluu, mutta kuu ei vastannut. Sen sijaan, että kuu olisi puhunut, hän näytti minulle elekielellään, että mitäkö kuuluu! Lauantai-ilta, hetki ennen h-hetkeä, oli tehnyt kuulle tehtävänsä. Se oli ottanut maasta ja sen asukkaista mallia ja oli juovuttanut itsensä melko railakkaaseen kuosiin! Ensin se oli rauhallinen, mutta hetken päästä alkoi aivan mahdoton, mutta mahtava revittely ja jamittelu avaruusmusiikin tahtiin! Se väänsi ja käänsi itseään mitä oudoimpiin ja härskimpiin asentoihin ja yllätti minut totaalisesti!

Kun sain hämmästykseltä henkeä, tajusin onneksi tallentaa kuun tanssihetket kameraani ja täällä ne säilyvät muistoissani aina ja ikuisesti: jännittynyt kuu ennen H-hetkeä, superkuuta, jolloin pitää olla skarppina ja hehkua taivaalla isona, vahvana, näyttävänä!

Kun kuu hieman rauhoittui ja palasi takaisin omiin uomiinsa, toivotin hänelle hyvää yötä ja lähetin lentosuukon!
Hieman aikaa katselin kokemuksen jälkeen vielä televisiota kunnes painuin itsekin pehkuihin. Makuuhuoneemme ikkuna oli auki ja heilutin vielä kuulle johon hän vastasi röyhtäisyllä!

OLEN SANATON!