Moikka moi!
Viikko lähenee taas kerran loppuaan. Työviikossa on tasan
kaksi päivää: maanantai ja perjantai, eli huomenna on niistä toinen J Olen joskus kokenut
niinkin, että työviikossa on viisitoista työpäivää. Ei niin kiva.
Lauantai aamulla lähdemme tyky-risteilylle: aamulla
astellaan laivaan. Päivällä syömme itsemme ähkyyn, pelataan kenties yksi bingo.
Juodaan itsemme hulvattomiksi ja illan suussa hoiperrellaan takaisin satamaan.
Kuulostaa varsin hyvältä! Saattaa olla siis niin ettei lauantaina minusta
kuulla halaistua sanaa täällä blogissa. Tuskin vielä sunnuntainakaan,
alkuviikkokin on yleensä hiljainen…
Nyt kuitenkin itse asiaan: Tykyristeilyhän on oiva syy ottaa
ryyppy, mutta mennään ”asialinjalla”, ja otetaan kirjasta seuraava sävel.
Jatketaan kirjaimella D, niin kuin Pekka ja sanalla joka on…….
…..DRAAMA
Draama on jalo taidemuoto, jonka saa siirtymään kotioloihin
viinan avulla melko vaivattomasti. Tätä laatua kutsutaan sosiodraamaksi, jota
ei syytä kehuta aitoudesta, elämyksellisyydestä ja vahvasta tulkinnasta.
Jouko Turkka on yrittänyt siirtää suomalaisen perinnedraaman
piirteitä teatterilavalle, mutta melko laihoin tuloksin. Taitaa olla
raittiusmiehiä. Turkalla on vielä pitkä tie, ennekuin akat ja kakarat lentävät
hankeen ja puukko rintaan teatterissa yhtä koskettavasti kuin elämän
näyttämöllä. Huudon ja metakan osa-alueella Turkan koulukunta on lähempänä
tuhansien kotiestradien tasoa.
Semmonen ralli tällä kertaa! Repikää tuosta.
Terveisin,
Pyhä Sylvi
